Olen täysin tyytyväinen pankkini sijoitusneuvojaan, joskin hän tietty ajaa paljolti pankin etua. Mutta sehän on selvä.

Sen sijaan olen aika tyytymätön Sampopankin verkkopalveluihin. Niille ja pankin toimihenkilöille olisin halunnut kautta kysymyslinjan antaa erilaisia arvosanoja. Nyt jouduin vastaamaan monesti siihen, mitä mieltä olen yksioikoisesti pankkipalveluista.

Ei tällaisia tutkimuksia pitäisi tehdä. Tässä on se vaara, että pankkitoimihenkilöt saavat huonomman arvosanan kuin ansaitsisivat tai verkkopalvelut tuottava yhtiö paremmat arvosanat kuin ansaitsisi. Ketä siis tällainen kysely palvelee?

Kysely löytyy myös slidesharesta:

Bongasin videon The Research Bunker -blogista, jossa on lisäksi nelja hyvää vinkkiä siihen, mitä tarjouspyyntöä tehdessä kannattaa ottaa huomioon, jotta vältyttäisiin videon kuvaamalta tilanteelta.

1. Kerro selvästi tutkimusyritykselle, millaisia asioita haluat tutkimuksella saavuttaa ja miksi.
2. Esitä oma käsityksesi tutkimuksen laajuudesta, kohderyhmästä ja budjetista mahdollisimman selkeästi.
3. Keskity olennaiseen, yhdellä tutkimuksella ei voi selvittää kaikkea.
4. Arvioi myös omaa ajankäyttöäsi realistisesti.

Lisävinkkejä myös täältä.

Muistikirjan laitaan tallentui kuitenkin jossain käänteessä linkki artikkeliin, jossa asiakkaan roolista maailmaa katseleva tutkimusammattilainen antoi vinkkejä siihen, miten tee-se-itse-kyselytyökaluja yrityksissä tulisi käyttää.

Jonathan Pickup kirjoittaa:

The critical point here, though, is how they are used, as poorly designed research can do more harm than good.

ja jatkaa:

Poor questionnaire design can lead to poor data, and if you intend to make business decisions based on it, the risks are obvious.

Viisaita neuvoja ja kokemuksia sisältävä artikkeli, joka kannattaa lukaista.

Roger Sant, VP,  Maritz Research, sanoo, että meidän on ajateltava vastaajia asiakkainamme  –” and give them a little more respect”.

Ruotsalainen tutkimusohjelmistoja ja -palveluja tarjoava Cint kääri 13 miljoonaa dollarin rahoituksen Prime Technology Venturesilta.

Tämä mies väittää, että 20-30 vuoden kuluttua kyselytutkimukset ovat historiaa.

Valtakunnallisen näytteenmuodostuksen ongelmia:

”En minä millään voi tulla haastatteluun, ei minulla ole tilaisuuteen sopivia vaatteita.” (Inkeroinen)

”En minä mitenkään pääse sinne ryhmäkeskusteluun, kun mieskin on töissä ja kissan vatsa on niin kipeä.” (Helsinki)

”En minä voi tulla, en minä mitään tiedä. Ai että tarvitaan pelkkiä mielipiteitä? Ei minulla ole mielipiteitä” (Alavus)

Mainonnan tutkimukseen liittyvässä haastattelussa kuultua:

Mainoksen näyttämisen jälkeen haastateltava pohti hiljaa ja kuumeisesti. Haastattelija rohkaisi: Sanokaa ihan vain mitä teille tulee tästä mieleen? Kului jälleen pitkä tovi, kunnes haastateltava vihdoin sanoin: Jotenkin…. tuota… niin, tästähän… tuota… tulee mieleen….MAINOS! (Itä-Häme)

Hänen mukaansa mahdollisia malleja tulospalkkaukseen voisi olla useitakin. Tutkimusyritys saisi palkkionsa osuutena asiakkaan saamista tutkimuksiin perustuvista säästöistä tai asiakkaalla olisi tyytyväisyystakuu siten, että jos hän ei ole tyytyväinen tilattuun työhön, hän voisi kieltäytyä lunastamasta sitä, mutta silloin tutkimuksen tekijällä olisi oikeus myydä se muille, esimerkiksi kilpailijalle. Kolmas malli olisi tyytyväisyyteen sidottu palkkio:

In this model the parties agree that a base fee is payable to the agency for all of its out-of-pocket expenses. This may include software, hosting, subcontractors, sample, phone, mail, and so on. However, the staff-time portion would be subject to a satisfaction scale. If the client is satisfied, the agency gets 100%. Not so satisfied, maybe 50%. Scary? Yes. Crazy? No. If research agencies want to make a statement, this could be it. Of course in this model it is important that satisfaction scores come from at least three different people on the clientside. Preferably the primary project lead and two in-house clients of the final research.

Mielenkiintoinen avaus, jäämme jännityksellä odottamaan asian kehittymistä.

Foto credit Flickr/taiyofj

Pharmasektorin markkinatutkimusten tulevaisuus huolestuttaa Research Liven mukaan GFK Healthcaren toimitusjohtajaa  Richard Vanderveeriä. Syinä huoleen ovat alan toimijoiden fuusioitumisen vuoksi vähenevä tutkimusten kysyntä, uudistukset terveydenhoitolalla, geneeristen lääkkeiden esiinmarssi ja markkinoille tulevien uusien lanseerausten vähäisyys.

Sama dynamiikka toimii luonnollisesti Suomessakin, jossa yritysfuusiot tarkoittavat organisaatiouudistuksia ja muutoksia tutkimusten kysyntään. Suomen pieni markkinatutkimusmarkkina rajoittaa myös  tutkimusyritysten kovin tiukkaa toimialakohtaista erikoistumista.

Kaikesta huolimatta meilläkin on joitakin mielenkiintoisia lääkealaan keskittyneitä toimijoita, joista uusin tulokas on Success Clinic. Yrityksen omarahoitteisesti tekemän, tosin jo vuodelta 2008 peräisin olevan, selvityksen (N=122 nettikyselyä) mukaan  lääkeyrityksen tekevät keskimäärin 8 tutkimusta vuodessa. Kaksi vuotta sitten suosituimmat markkinatutkimuskumppanit olivat Success Clinic Oy (30 %), IMS (Medical Radar) (15 %) ja Taloustutkimus Oy (7 %).

Muita pharmatoimialalle erikoistuneita yrityksiä ovat mm. Cegedim, jolla on vahvuutena alan kattava kontaktirekisteri, ammattilais- ja kuluttajaportaaleistaan tunnettu Coronaria sekä alan markkinadataa kerää TOY-leiriin kuuluva Suomen LääkeData Oy. Monet “perinteisetkin” markkinatutkimusyrityksen palvelevat lääkefirmoja säännöllisesti.

Tendenssi tälläkin alalla näyttää olevan kohti suurempia yksiköitä, on siis mielenkiintoista seurata millaisia uutisia näiden toimijoiden osalta jatkossa kuullaan.

Mutta ei ihan ketä tahansa. Lehden mukaan tulevaisuuden markkinatutkijoiksi halutaan jatkossa enemmän oikean aivopuoliskonsa hyödyntäjiä kuin numeronmurskaajia. Tervetuloa siis visuaalisesti ajattelevat, neurotieteilijät, sosiaalisen median tutkijat ja käyttäytymisen taloustieteeseen perehtyneet.

“We need passionate, creative storytellers and problem solvers. We need whizzes in journalism, software, statistics and ethnography”,

kirjoitti Simon Chadwick. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että markkinatutkijan ammatti antaa parhaimmillaan paljon uteliaalle ja ihmisten käyttäytymisestä kiinnostuneelle henkilölle, lehden mukaan vähän niinkuin olisi psykologi, mutta ilman kaikkea sitä angstia.

Luovuutta ja kykyä erottaa olennainen lillukanvarsista tarvitaan jatkossa erityisesti siksi, että informaation määrä ympärillämme vain jatkaa kasvamistaan. Samaan aikaan tutkimusalakin on melkoisessa murroksessa. Asiakkaat haluavat parempia näkemyksiä aikaisempaa nopeammin ja halvemmalla, samaan aikaan kun vastaajien kiinnostuksesta kilpailevat yhä useammat ja yhä useammin (rehellisesti sanottuna) aika paljon kiinnostavammat tavat viettää aikaa. Ala miettii kuumeisesti, miten saada tämä vastaajien kiinnostus esimerkiksi sosiaaliseen mediaan valjastettua siten, että voitaisiin kerätä luotettavaa ja käyttökelpoista tietoa tutkimuksen tarkoituksiin.

Omasta kokemuksesta voin todeta, että tämä on ollut ja on edelleen antoisa uravalinta. Enpä tiennyt silloin vuonna 1992, kun ensimmäisen kerran astelin markkinatutkimusyrityksen toimistoon ujona nuorena tutkijana, miten monipuolinen, kiinnostava ja kehittyvä ala on kyseessä. Kaikkea on tullut tutkittua, deodorantista dieselöljyyn, kaikenlaisilla menetelmillä katsastusaseman mystery shoppaamisesta faktorianalyysiin. Viime vuosien hypetys sosiaalisesta mediasta on ainakin itselle tuonut kiinnostavan uuden näkökulman tähän alaan. Selvää on, että lähivuosina muutos vain jatkuu, joten tervetuloa alalle, nuoret, uteliaat ja elämästä kiinnostuneet.